Mitä toivon, että olisin tiennyt, osa 1: Ainoa tie ulos on läpi.
(Ennen lukemista, luethan DISCLAIMER -tekstin sivun lopusta. Kiitos.)
Siinä, missä tämä elämä on jokaisella uniikki matka, on myös matka lääkkeiden kanssa hyvin yksilöllinen. Seuraavaksi kuvaamani asiat eivät välttämättä koske juuri sinua. Koen kuitenkin sydämessäni tärkeäksi jakaa oppimani asiat, sillä ehkä silloin oma kärsimykseni saa jonkinlaisen merkityksen. Ja kuten Viktor Frankl on kirjoittanut:
”Jollain tapaa kärsimys lakkaa olemasta kärsimystä sillä hetkellä, kun se löytää merkityksen, kuten uhrauksen merkityksen."Toivon hartaasti, että teksti tavoittaa juuri ne oikeat ihmiset, jotka ehkä näiden tietojen valossa välttyvät turhalta kärsimykseltä. En avaa omaa tilannettani tässä tekstissä enempää, sillä se on kuitenkin kohtalaisen harvinainen ja saattaa synnyttää pelkoa sellaisissa, jotka ovat vasta alkutaipaleella. En myöskään tiedä vielä, pystynkö koskaan täysin puhumaan tai kirjoittamaan kokemastani, mutta kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sellaista.
Mitä toivon, että olisin tiennyt
- Toipuminen lääkkeistä on matka, jonka varrella ei voi täysin välttyä oireilta ja jonkin asteiselta kärsimykseltä, mutta se miten tämän ajan käyttää, voi määritellä koko loppuelämäsi suunnan.
- Toisin, kun meille on opetettu, oireet ovat tärkeä osa toipumista ja niiden läsnäololle on syynsä. Oireet ovat kehon signaaleja, joita emme ole oppineet kuuntelemaan ja kunnioittamaan. Oireet kertovat hermoston neuroadaptiosta ja neurotoksisista vaikutuksista, jota on tapahtunut lääkkeiden syömisen aikana, jolloin keho on alkanut muokkaamaan toimintojaan lääkkeen ympärille. Kun lääke poistetaan kehosta, menee keholla joskus pitkäänkin toipua näistä muutoksista takaisin luonnolliseen tilaansa. Nyt kun lääkkeet eivät enää turruta meitä tai vaimenna oireita, on meidän opeteltava uusia taitoja kohdata tietyt asiat ja tunteet.
- Oireisiin ei ole olemassa ”lääkettä”, joka veisi ne pois, muu kuin aika. Jokainen löytää omat keinot elää läpi tämän vaiheen, olivat ne keinot sitten mitä tahansa, mutta ihmeparannusta ei ole. Ainoa tie ulos on läpi.
- Joskus toipuminen vie viikkoja, joskus kuukausia, joskus vuosia. Kukaan ei voi tietää tai sanoa etukäteen, miten juuri sinun käy. Jos joku väittää tietävänsä, miten pitkään toipuminen vie, hän ei tiedä totuutta. Jos joku väittää, että oireita ei voi enää olla X määrän jälkeen, hän ei tiedä totuutta.
- Toipuminen on aaltoliikettä ja joskus uusia aaltoja voi tulla vielä vuosienkin jälkeen. Tämä on täysin normaali toipumisen kulku, eikä se välttämättä tarkoita ”vanhojen vaivojen uusiutumista” vaan sitä, että hermosto ei ollut vielä täysin toipunut. Tämä on syytä muistaa, kun ensimmäiset toipumisen merkit ovat havaittavissa. On hyvä muistaa kuunnella kehoansa ja noudattaa sen antamia signaaleja vielä pitkään. Ajattele hermopäitäsi kuin uusina, juuri maasta nousseina taimina, jotka tarvitsevat hoivaa, lempeyttä, kiireettömyyttä, rauhaa ja lepoa, jotta ne vahvistuvat. Tietynlainen ylivireystila on normaali, kun keho hakee tasapainoa, mutta on tärkeää jarruttaa ja tehdä yksi asia kerrallaan kehoaan kuunnellen. Tämän toipumisen aikana oppimasi asiat palvelevat läpi koko elämän ja voivat edistää hyvinvointia niin, että täysi toipuminen on todennäköistä.
- Monet oireet saattavat muistuttaa kovastikin joitakin muita sairauksia, mutta on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että jollei lääkärin tutkimuksissa ja testeissä löydy 100% varmuudella poikkeavia löydöksiä tai testituloksia, on viisainta jättää arvailudiagnoosit omaan arvoonsa ja antaa toipumiselle vielä vain lisää aikaa. Erityisesti muiden psykiatristen diagnoosien ja lääkkeiden kohdalla kannattaa olla erityisen kriittinen. (Tietenkin kaikki oireet, jotka huolestuttavat, on syytä tutkituttaa asianmukaisesti, koska kaikkea ei voida myöskään laittaa vain lääkevaurion piikkiin, mutta jotta välttyisi muilta turhilta lääkkeiltä ja arpajaisrumbalta, on hyvä luottaa tässä asiassa anekdoottiseen tietoon ja muiden samassa tilanteessa olevien kokemuksiin.)
- Tämä olisi pitänyt olla ensimmäisenä, mutta muut lääkkeet voivat aiheuttaa vielä pahemman aallon / olon / vaurion silloin, kun hermosto on vielä toipumassa psykiatrisista lääkkeistä. Tällaisia lääkkeitä ovat mm. tietyt antibiootit (mm. fluoriquinolone, metranidazole), steroidit, kipulääkkeet, rokotukset, unilääkkeet, rauhoittavat, kortisoni, allergia- ja flunssalääkkeet ym. Oikeastaan mikä tahansa synteettinen kemikaali voi aiheuttaa tällaisen reaktion. On erittäin tärkeää ottaa selvää ennen muiden lääkkeiden syömistä, miten ne saattavat reagoida kehossa. Tätä en voi alleviivata tarpeeksi. Erityisesti antibioottien kanssa täytyy olla tarkkana, ettei syö ns. ”turhaan” ja että on otettu bakteeriviljelykset ja todennettu, että kehossa todella on tulehdus. Metranidazole ja Fluoroquinolone ovat tunnettuja keskushermoston vaurioita aiheuttavia antibiootteja, joita kannattaa välttää viimeiseen asti. (En ole lääkäri ja tämä ei ole tarkoitettu terveydenhoidolliseksi neuvoksi. Tämä on tarkoitettu herättämään ihmiset ottamaan enemmän selvää ja vastuuta omasta terveydestään, ennen kuin vain sokeasti syövät kaikkea, tietämättä riskeistä.)
- Myös muita aineita kuten lisäravinteita on syytä kokeilla erityisen varoen ja välttää ainakin GABAan vaikuttavia yrttejä (valeriaana, mäkikuisma, kamomilla ym.) ja muita aineita (kuten kannabista). Lista näistä yrteistä ja aineista löytyy mm. täältä. (Jos linkki ei toimi: https://www.benzoinfo.com/medications-and-supplements/)
- Tärkeintä hermostolle on lepo, liike siinä määrin kuin siihen kykenee, muiden stressinhallintakeinojen opettelu (vaikka ne eivät vie oireita pois tai välttämättä rauhoita kehoa, mitä enemmän pystyt niitä harjoittelemaan, sitä helpompaa se on sitten kun toipuu), sekä terveellinen ruokavalio (kofeiini ja varsinkaan alkoholi eivät ole ystäviäsi tällä matkalla missään muodossa).
- Toipumisen aika ei ole paras mahdollinen aika vanhojen traumojen käsittelyyn ja syväluotaavaan terapiatyöskentelyyn. Puhuaksemme traumaattisista asioista, me tarvitsemme ehjän ja toimivan hermoston. Työskentelemällä ammattilaisen kanssa, joka ei tätä faktaa ymmärrä, saatamme tahtomattamme uudelleen traumatisoida hermostoamme. Kun kuitenkin tarvitsemme tukea ja apua tänä aikana, on erityisen tärkeää, että terapeutti tai tukija ymmärtää lääkevaurioista tai on edes avoin oppimaan niistä.
- Apua itsetuhoisuuteen (https://mieli.fi/tukea-ja-apua/apua-itsetuhoisuuteen/)
- Mad in Finland (https://madinfinland.org/)
- Ashton Manuaali bentsojen vieroitusopas Suomeksi (https://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf)
- Mindful compassionate care, Baylissa Frederick (https://mccare.org/)
- https://youtu.be/ng67D-OcQlo kaikki mitä sinun tarvitsee tietää Baylissa Frederickin kertomana
- Angie Peacock consulting (https://www.apeacockconsulting.com/)
- Inner compass initiative (https://www.theinnercompass.org/)
- Ras Jacobson art & survival story (https://www.rasjacobson.store/psychiatrized-waking-up-after-a-decade-of-bad-medicine/)
- Council for evidence based psychiatry (http://cepuk.org/)
- Mad in america (https://www.madinamerica.com/)
- Benzo buddies (https://benzobuddies.org/)
- Surviving antidepressants (https://www.survivingantidepressants.org/)
- The Ashton Manual Bentsojen vieroitusopas (https://www.benzoinfo.com/ashtonmanual/)
- Psychiatric adverse effects of antibiotics (https://www.psychiatrictimes.com/view/psychiatric-adverse-effects-antibiotics)
----------
DISCLAIMER! Tämä on henkilökohtainen blogi, joka on luotu viihteellisiin tarkoituksiin. Informaatiota tulee käsitellä omalla vastuullaan ja sitä ei ole tarkoitettu diagnosoimaan ketään eikä mitään. Blogin sisällöntuottaja ei ole millään tavalla vastuussa tarjolla olevan informaation väärinkäytöstä eikä suorista tai epäsuorista vahingoista, jotka johtuvat tällä sivustolla olevasta informaatiosta. Kaikki omaa terveyttä koskevat päätökset tulee tehdä omalla vastuulla.
Kommentit
Lähetä kommentti